Aamu ja minä

Kännykkä vilkkuu ja soittaa melodiaa, jonka olet kuullut jo satoja kertoja aiemmin. On aamu ja kello on todella vähän. Tällä kertaa sängystä nouseminen ei kuitenkaan ole hidasta valumista ja torkuttamista, vaan reipas ponnistus ja iloinen askellus kohti kahvinkeitintä. Alkamassa ei ole työt, vaan aamukierros golfia.

Tällä kertaa pelit alkoivat klo 7.00. Lukuunottamatta laulavaa ruohonleikkuripojua, kentällä oli mukavan rauhallista...

Joo'o... Tarkoitus oli hehkutella aamuja ja aamukierroksia, mutta pakko kuitenki vaihtaa aihe mielenkiintoisempaan kohteeseen, eli itseeni! Mielenkiintoisia aikoja eletään.. Hieman suu virneessä kirjoitan tätä, mutta ehkä vihdoin alkaa lyönti löytymään! Ja nyt hymyilyttää vielä enemmän, kun tiedän, että aiheesta on jauhettu satoja kertoja ja hyvät lyönnit tuntuvat katoavan heti kun lyönneistään kehtaa hieman mainita eli toisin sanoen tämä kappale pitäisi tuhota välittömästi, jotta en kiroaisi koko juttua heti alkuunsa.

Toisaalta... paljon on harjoiteltu, enemmän kuin uskottekaan, ja jos lyönti alkaa löytymään (oikeasti) niin sitten sen (oikeasti) pitäisi myös näkyä myös tuloksissa. Ja se näkyy! Ihan oikeasti, hieman näkyy. Katotaan nyt. Seuraava kierros menee todennäköisesti penkin alle. Tai sitten ei. Tämmösiä ajatuksia meikäläisen päässä tällä kertaa.

- Jykä

Heinola Open 13

Koko talven ja alkukauden innolla odotettu Heinola Open on jälleen saatu pakettiin, on spekuloinnin aika. Moottorimarssi Heinolaa kohti alkoi todella tahmeasti kun kaikki autokunnat jäivät pääkaupunkiseudulle jumiin pääteillä tapahtuneiden kolareiden vuoksi. Lahden moottoritien muuttuessa yllättäen kolmikaistaiseksi alkoi kuitenkin määränpäähän saapumiseen jälleen uskoa. Aikaa matkaan meni vaivaiset kolme tuntia, joka näkyi Alkon ja Cirymarketin kassakuitissa normaalia suurempana määränä "tölkkipantti 0,15"-sarakkeita. Alkuseremonioiden jälkeen hallitseva mestari Jukka Armour luovutti Kauniin ja Arvokkaan palkinnon odottamaan uutta mestaria:

Sääennuste lauantaille oli lupaillut koko viikon todella mätää säätä, joka onneksi päästiin toteamaan vääräksi heti ensimmäisestä väylästä lähtien. Koko rundin paistoi se kuuluisa Sonikka, joka nosti pelaajien tulostasoa Vierumäen Classicilla varsin helteisiksi. Omalta osalta lauantain pelit menivät todella ala-arvoisesti, syynä todennäköisesti kohtalaisen vaativissa oloissa onnistuminen El General Trenadoissa, ei kahta hyvää rundia putkeen olen kuullutkin sanottavan. Ensimmäisen päivän jälkeen Leaderboard näytti silti kohtalaisen tasaiselta suurimmalla osalla pelaajista, koska lyönti ei kovin monella (onneksi) löytänyt uriaan. Päivän törkeimmän helletuloksen scorasi alkukauden vaihtelevasti, mutta kehittyvästi pelannut Jykä, joka painoi väylälle nro 9. jo legendaksi muodostuneen, joka pelaajan painajaisen eli Ventin (kuuluisa korttipeli). Heinola Openin todellinen Cut-raja alkoi kuitenkin määräytyi vasta sunnuntaina aamuyöllä jättäen muutamalle pelaajalle jännitettävää aamupäivän kierrokseen.

Sunnuntain kierros sudittiin Vierumäen Cookella, jossa ainakin allekirjoittaneen silmä lepää. Oma peli alkoi löytää kuuluisat raiteet liian myöhään jolloin nousuun ei enää ollut aikaa. Tilannetta paheni pelien keskeyttäminen reiälle 12 liian kovan sateen vuoksi. Lyöntimäärä voittajasta jäi vaivaisen puolen tusinan päähän, jonka Danger Zonelle päästessäni kirin helposti.

Summa summarum, historia toisti itseään ja Heinola Open tuotti uuden mestarin, Tiger Kukkosen! Ansaittu voitto Hermannin Barbaarille, joka koputteli ovea jo muutamissa viime kauden Majoreissa. Longest Drive sekä Closest to Pin -palkinnot menivät odotetusti minulle.

Pöröjahdin pojat onnittelee uutta mestaria!

Koostevideo ilmestyy ennen seuraavaa Majoria (Southern Masters), joka pelataan 27.-28.7 Kymen Golfissa.



-Jere

Sateenkaaria, salamoita ja kolme pöröä

SWE

Lähdettiin eilen Jyrkin kanssa El General Trenadoille (kenraaliharjoitus) Peuramaan Porkkalaan katsastamaan kisakunto viikonloppuna koittavaa kauden ensimmäistä Majoria varten. Jos kierroksesta haluaa antaa positiivisen kuvan sanon "tein enemmän pöröjä ku koskaan ja Jyrki rikkoi oman ennätyksensä viidellä lyönnillä", mutta koko totuushan ei ole ihan tässä...

Golfin pelaaminen sateessa on taitolaji, se tuli taas huomattua eilen kantapään kautta. Ideaaliolosuhteissa toimivat kikat sai eilen unohtaa kun vettä tuli kierroksen aikana noin 90cm ja ajoittain pelkäsin hukkuvani. Ukkonenkin keskeytti kierroksen toviksi kolmannelle väylälle. Pitkä kierros oli taattu. Märällä kentällä pelaaminen vaatii omanlaista keskittymistä ja lyönnin muokkaamista. Itse kun tykkään lyödä aikamoista divottia niin eilisillä divoteilla olisi laittanut siirtonurmen pienen rivitalon takapihalle. Olisi varmaan pitänyt kerätä nurmet mukaan ja ihan huvikseen kokeilla. Vaikka olosuhteet olivat todella kosteat ja haastavat niin pelillisiä oivalluksia koettiin puolin ja toisin. Lyhykäisyydessään luottamus omaan peliin on tällä hetkellä Huipussa ja Heinola Openiin Pöröjahdin pojat lähtevät Täysillä. Kirjoitushetkellä tiiaukseen on tasan 50 pitkää tuntia.

-Jere

Virvik Golf

Vaikka kaikki varmasti jo odottavat hanskakäsi täristen tulevana viikonloppuna pelattavaa Heinola Openia, niin otetaan kuiteki pieni vilkaisu menneeseen. Lähdin sunnuntaina Tigerin kanssa Porvooseen tsekkaamaan Virvik Golfin.

Kentälle pääsee mukavasti ja melko nopeasti seiska-tietä pitkin ja loppumatka kurvaillaan pikkutietä hieman syvemmälle metsään. Pitäkää silmät auki tieviittojen kohdalla, meidän autossa ainakin hekoteltiin molempiin suuntiin mentäessä Hissunkissuntielle (Hyssvägen på svenska). Klubitalon alue oli mukavan maatilamainen ja kotoisa. Sana idyllinen kuvaa aluetta varmasti parhaiten (kuten heidän kotisivuillaan tehdäänkin).

Itse kenttä oli melko haastava kaltaiselleni joka suuntaan huitojalle, mutta paikotellen melko lyhyet väylät palkitsivat hyvät lyönnit. Mikään väylä ei jättänyt tylsää jälkimakua, vaan tuntui, että kaikissa oli sitä jotain. Totta kai vaikutti myös se, että pelasin kenttää ensimmäistä kertaa. Oli hyvää sattumaa, että aurinko lämmitti kyseisenä sunnuntaina juuri sopivasti ja että pilvetkin näyttivät harvinaisen kauniilta. Hyvä sattuma meille, mutta myös Virvikille, koska haluamme ehdottomasti pelata kentän vielä uudestaan.

-Pöröjahdin Jykä

Lekan Heinola Open ennakko

Citymarket, Tähtisilta ja Lusin suora.  Siinä asiat jotka ensimmäisenä nousevat moottoritietä Pohjoiseen köröttelevien tuhansien ja taas tuhansien mökkiläisten huulille kysyttäessä mielikuvia Heinolasta. Pienennettäessä otantaa, tarkalleen ottaen rajaten se kymmeneen nuorukaiseen, saadaan Heinolaan liittyvistä assosiaatioista hieman erilaisia tuloksia.  Listalle nousevat niin Jyrä, Vierumäki kuin levottomat helteet, venejatkoja ja kuntopyörää unohtamatta.



Edellä esitetyn listan yhdistävänä nimittäjänä kuvankauniin Heinolan lisäksi on The Heinola Open. Muistellessa tätä kauden ensimmäisenä Majorina asemansa vakiinnuttanutta jaloa kilpaa, on historian havina lähes käsin kosketeltavissa. Ensimmäinen Heinola Open pelattiin vuonna 2011 ja silloin kentällä kiertäneellä kolmikolla ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaiset mittasuhteet kilpailu tulevaisuudessa saavuttaisi ja millainen glamouri seuraavina vuosina kilpailua ympäröisi.  Legenda oli syntynyt.

Perinteikkäin – siis jo vuosia pelattu Heinola Open kerää taas ensi viikonloppuna tuttuun tapaansa rahalistan kärkinimet taistelemaan Heinolan herruudesta ja tarjoaa viiltävän poikkileikkauksen osaan ottajien alkukauden pelikunnosta. Taistelutantereina toimivat tuttuun tapaan Vierumäen layoutiltaan toisistaan huomattavasti poikkeavat kentät Classic ja Cooke. Ennen lauantaina pelattavaa ensimmäistä kierrosta kohtaavat kilpailijat kuitenkin useita haasteita ja houkutuksia Heinolan yössä, vain vahvimpien selvitessä perjantai-illan cutista tiiboksiin.

Osallistujalista on ikävistä poisjäänneistä huolimatta hieman viimevuosia pidempi ja pelitaidollisesti varmasti värikkäämpi muutaman keltanokan tullessa kokeilemaan siipiään.

Vaikka kilpailu kokoaakin yhteen rahalistan kärkinimet, eivät pelitaidot ole kaikilla samalla tasolla espoolaisten noustessa listalle ainoastaan perintörahojensa turvin. Näin ollen voittaja ratkaistaan kahden kierroksen yhteistuloksen pohjalta tasoituksellisen lyöntipelin säännöin, jossa painoarvoa annetaan kuitenkin taidokkaalle pelaamiselle puolittamalla osallistujien saama slope.

Mikäli historia toistaa itseään, kruunataan sunnuntaina The Heinola Openin voittajaksi taas uusi kasvo ja ”kannun” kylkeen kirjataan taas toinen vähiten huonosti pelannut pelaaja. Luvassa on siis varmasti mieleenpainuva viikonloppu jossa onnistumiset eivät rajoitu ainoastaan kentille ja muisteltavaa talven pimeinä iltoina taas riittää.

”Kebabrullaa, täält taas tullaa!” (TK)

Kisaterveisin,

Kisa-isäntä Leka

Tupla Tiistai

Tuli eilen väännettyä elämäni ensimmäistä kertaa kaksi kierrosta golffia yhteen päivään. Onneksi kierroksista ensimmäisenä oli haastavampi Porkkala ja iltarundina sitten helpompi Vanha Peura. Viimeisillä väylillä alkoi jo veto loppumaan kesken. Hetken mietin, että onko mitään ideaa pelata niin paljon yhteen päivään, mutta kyllähän siellä hauskaa oli.

Tämän hetken pelikunto on kyllä täysi arvoitus. Välillä tuntuu, että lyöminen on helpompaa kuin koskaan ja välillä ei saa minkäänlaista tuntumaa mailaan. Ja yleensä sen tunteen jälkeen pelivälineen löytää jostain muualta kuin tarkoitetusta paikasta. Pakko saada vähän tuntumaa, Heinola Open on nimittäin aivan ovella! Siitä tapahtumasta luvassa ennakkoa, jälkipelejä, live twiittejä ja kaikkea muuta.

Kuvia eiliseltä:

Ensimmäinen:

Toinen:

-Jykä

Vuosaari

Pahoittelut postauksen muutaman päivän myöhästymisestä, laitetaan lakkiaisten (joissa en käynyt) ja töiden piikkiin.

Lähdettiin viime perjantaina aamuiselle kierrokselle Vuosaareen. Jo viime kaudella oli suunnitelmissa mennä kiertämään Suomen mittapuulla ainutlaatuista layouttia edustava Vuosaaren linkstyyppinen kenttä, mutta se jotenkin jäi Peuramaalla koko kesän sutiessa. Ensivaikutelma oli klubille saavuettaessa mitä mainioin, aurinko paistoi ja viikonloppu oli edessä. Puitteet ja palvelu kohtasivat. Erityisen kiitoksen haluan antaa opiskelijaystävällisesti hinnoittelusta, 35€/kierros. Kenttäkin kokonaisuudessaan täytti odotukset, vaikka muutamat väylät olivatkin vielä odottamassa kesän parasta kuntoaan. Koko kierroksen fiilis oli loistava maisemien vaihdellessa perinteisiin metsäkenttiin verrattuna. Pauligin tehtaalta tulleet tuoksut toivat myös hauskan lisän kierrokselle. Ensi kertaa kentän pelatessa tuntui jäävän lyöntejä kentälle sokkolyöntien mittojen vuoksi, mutta tulevilla kerroilla voisi autoon jääneen väyläoppaan ottaa suosiolla mukaan matkaan. Tämä kuuluu ehdottomasti kenttiin, jonne aion palata revanssin merkeissä vielä tänä kesänä.

Tiikerin Pörö.

-Jere

PS. Loppuviikosta tulee ulos kauan kaivatut PELAAJA ESITTELYT. Stay tuned.