Kauden kisakalenteri

Hyvät Majorkomitean ystävät!

Yhteisömme herää pikkuhiljaa karhun lailla talviunilta. Nälkä ei valitettavasti jengillä ole vielä kovin kova pitkän talven jälkeen.  Golfkentille ei kukaan oikein vielä hingu ja herkkähipiäisimmät saattavatkin ihmettellä mitä tästä kaudesta tulee Majorkomitean osalta. Yksi on nimittäin kokonaan vetäytynyt kauden kisoista, toinen on paossa pallon toisella puolella ja kolmas suorittaa vastuullista ja tosin hienoa isän roolia! Kato on käymässä, mutta sentään Sergio Gardio aikoo lähettää paremman puoliskonsa muualle kolokauden käynnistyessä kunnolla. Alkukauden vastoinkäymisistä huolimatta olemme saaneet sovittua täydet neljä Majoria tällekin kaudelle. Herkkua siis luvassa eetterin täydeltä!

Kauden 2015 kisakalenteri näyttää seuraavalta ja kauden avauskisaan on enää alle 100 päivää!

• Kesäkuu: Heinola Open 2015
• Heinäkuu: Southern Masters 2015 
• Elokuu: Tour Classic by Riku McIlroy 2015
• Syyskuu: Susiraja Championships 2015

-Tiger Kukkonen

P.S Etsin peliseuraa tositarkoituksella, anyone?

Helatorstain Gretzkyt

Torstain vapaapäivä oli odotettu lahja kuten imuri äitienpäivänä. Mikäpä siis parempaa kuin käydä huitomassa kaksi rundia golfia. Tälläistä urotekoa en ole ennen tehnyt ja epäilinkin miten kunto kestää. Lisäksi haastavuutta kierroksille lisäsi se, että pelattavana oli kaksi täysin uutta kenttää: Mastergolfin Forest sekä Kullo Golf. Normaalit golfarit (lue varakkaat ihmiset) työntävät tälläisenä päivänä greenfee-maksuihin vajaa parisataa euroa. Allekirjoittanut, opiskelijana ja hyvänä jätkänä, selvisi alle satasella.

Keli oli täyttä kuraa. Kolohimoisten ihmisten kello kuuden aikaan aamulla vaihtamat tekstarit kuitenkin olivat luokkaa "Paska sää!" - "mua ei haittaa, haittaaks sua?" - "EI!!", ja niin kentällehän mentiin.

Päivän eka rundi siis startattiin seitsemän jälkeen Masterissa mukavassa sateessa. Sade kylläkin loppui jo neljän väylän jälkeen ja pääsi sitten ihan myös keskittymään itse golfaamiseen. Tulokseen toisaalta ei tullut positiivista muutosta.

Masterin Forest oli aivan timanttisessa kunnossa ja tuonne on pakko päästä pelaamaan uudestaankin tämän kesän aikana. Kenttä on myös miellyttävän lähellä ja mitä olen ymmärtänyt, niin lähtöaikoja löytyy, eli ei tarvitse arpoa viikkoa etukäteen kuten esim. Peuramaalla.

Masterin miljöö oli äärimmäisen viihtyisä.

Nurmessa ei myöskään ollut juuri valittamista.

Masterin Master-kentän ykkönen. Tuo kenttä sitten seuraavalla kerralla.

Tähänkin Forestin vesiesteeseen pääsin upottamaan yhden provikan.

Yksi Forestin makeimpia lähestymisiä. 

Aamuisesta scoresta selvittyäni aloin kasata itseäni päivän toiselle rundille Kullossa. Kuten Masterkin, oli Kullo todella hyvässä kunnossa. Ei jää kauheasti mietittävää, miksi kentät pitävät melko korkeita hintoja. Aivan syystä. Kullo golf omaa aika paljon korkeuseroja ja väittäisin, että itse olen juuri siinä rajamailla kunnon suhteen, että pitäisikö vaan ottaa se auto. Hengästyneenä märällä kentällä lyöminen on todella perseestä.

Kulloon mukaan lähti myös toinen Majorkomitealainen, Jere Watson ja hänen legendaarinen faijansa Iso Watson. Herrasmiesseurassa olikin mukava pelata, joskin muistuttanen, että scoreen ei jälleen kerran tullut positiivista vaikutusta.

Ykkösellä odottelua herrasmiesseurassa.

Watson työstää wedgellä

Kilometrin pituinen tiiboksi

Ihmettelin, miksi kuulat lentää oikealle metsään. aaaa, koska tähtään sinne. 

Iso Watson laittaa palloa liikkeelle

FORCEEE!!, niinkuin Didin faijalla on tapana sanoa.

Watsonin kaikki pitkät päätyivät näin. Pullosta ei paljon hörpitty.

Kaiken kaikkiaan hauska päivä kelistä ja pelin tasosta huolimatta. Hyvässä seurassa ja makeilla kentillä on kiva pelata kävi miten kävi. Näille kentille painelen ehdottomasti uudestaan.

Ainiin ja molemmat allekirjoittaneen scoret voitte päätellä otsikosta.


Aurinkoisempia päiviä,

-Kaj J. Choi

Yksi kauden avaus, kiitos.

Majorkomitean pojat ovat saaneet kauden käyntiin varsinaisen mallikkaasti tänä vuonna ja valtaosa jäsenistä onkin käynyt jo kentällä toteamassa, että on se vaikeeta hommaa. Yleensä on sentään kunniakkaasti voinut haaveilla niistä unelmarundeista Toukokuulle asti. Not this year.

 Allekirjoittanutkin siis pääsi tänään vihdoin vauhtiin toden teolla ja kävinkin korkkaamassa kauden maineikkaalla Kankaisten Golf -klubilla. Ja pakkohan se oli todeta, että ei ole kovin helpoksi tehty. Okei, pakko myöntää, että ei nyt mikään täysin katastrofaalinen rundi ollut kuitenkaan, ottaen huomioon pitkän tauon kentiltä sekä melko minimaalisen rangevierailun. Mutta kuitenkin, paska on aina paska.

Siihen, että kierros ei händäriin taipunut, löysin muutamia perustavanlaatuisia syitä.
1. Välineet, varsinkin kolokenkien puute (hävitin omani pienessä laitamyötäisessä viime syksynä)
2. Sää, olisi saanut olla muutaman asteen lämpimämpi
3. Hidas ryhmä edessä, hetkittäinen hyvä vire katosi tiiboksilla odotteluun
4. Jalka oli hieman kipeä.
5. Liian pitkät draivit. Puhki mentiin ainakin väylillä 6 ja... no okei, ei muilla, mutta hitto, että ärsytti.
6. Tauko-oluen sijaan kahvia.
7. Range ei ollut käytössä
8. Greenit, liian liukkaat
9. Tuuli, ajoittain puuskainen
10. Kuiva kenttä

Tuollaisen kymmenen kohdan itseanalysoinnin rakentelin kierroksen jälkeen ja kunhan asiat saadaan korjattua, niin eiköhän tulosta ala syntymään. Joka tapauksessa kausi auki, mikäs sen mukavampaa. Eiköhän mennä eteenpäin.

Kolme kovaa: Kausi korkattu, Löynti on edelleen pitkä, Ei satanut


-Kaj J. Choi

Virvik Golf

Vaikka kaikki varmasti jo odottavat hanskakäsi täristen tulevana viikonloppuna pelattavaa Heinola Openia, niin otetaan kuiteki pieni vilkaisu menneeseen. Lähdin sunnuntaina Tigerin kanssa Porvooseen tsekkaamaan Virvik Golfin.

Kentälle pääsee mukavasti ja melko nopeasti seiska-tietä pitkin ja loppumatka kurvaillaan pikkutietä hieman syvemmälle metsään. Pitäkää silmät auki tieviittojen kohdalla, meidän autossa ainakin hekoteltiin molempiin suuntiin mentäessä Hissunkissuntielle (Hyssvägen på svenska). Klubitalon alue oli mukavan maatilamainen ja kotoisa. Sana idyllinen kuvaa aluetta varmasti parhaiten (kuten heidän kotisivuillaan tehdäänkin).

Itse kenttä oli melko haastava kaltaiselleni joka suuntaan huitojalle, mutta paikotellen melko lyhyet väylät palkitsivat hyvät lyönnit. Mikään väylä ei jättänyt tylsää jälkimakua, vaan tuntui, että kaikissa oli sitä jotain. Totta kai vaikutti myös se, että pelasin kenttää ensimmäistä kertaa. Oli hyvää sattumaa, että aurinko lämmitti kyseisenä sunnuntaina juuri sopivasti ja että pilvetkin näyttivät harvinaisen kauniilta. Hyvä sattuma meille, mutta myös Virvikille, koska haluamme ehdottomasti pelata kentän vielä uudestaan.

-Pöröjahdin Jykä

RuG

Pääsin keskiviikkona kokeilemaan ensimmäistä kertaa Ruukkia. Holtittomat pelitaidot omaavalle mailasankarille kenttä oli erittäin haastava ja palloja katosi yhtä nopeasti kuin olut kierroksen jälkeen. Hankaluuksista huolimatta tämä oli ehdottomasti yksi parhaimpia kenttiä millä olen pelannut. Haluan Ruukista vielä revanssin. Pöröjahdissa suosittelee.

-Pöröjahdin Jykä

Kauden avaus - Porkkala x2

Tänään vihdoin koitti mullakin se päivä, kun talven aikana katsotuista golfkisoista ja lehtien pläräilyistä pomitut vinkit pääsivät testiin. No eihän se oma peli näyttänyt ihan samalta kuin PGA tourin kaverien, mutta hyvää oli talvi kummiskin tehnyt! Kävin pelaamassa kaksi rundia tänään. Aamulla 8.20 lähdimme kaverien kanssa aamurundilla Peuramaan Porkkalalle sadetta uhmaten. Sadetta ei tullut ja peli-ilo säilyi aina väylälle nro 15 asti jolloin paketti niin sanotusti levisi (syytän märkää kenttää, joka vastusti 64-asteista Vokey Wedgeä ihan huolella). Muutama väylä päätä parsittiin kasaan tupakan, nuuskan, äitin eväsleipien ja ärräpäiden avulla. Aamurundi oli kokonaisuudessaan silti hyvä, avaukset lentelivät iloisesti ajoittain yllättävänkin pitkälle, pallo totteli mailaa muutenkin mukavasti. Tässä vähän meininkiä aamulta:

Perinteisessä mestassa...

Iltapäivärundille lähdin JK:n ja oman isäni kanssa - meininki oli sen mukaista. Pienimuotoinen isä-poika-kisailu johti pelin ajautumiseen lähes urilleen. Muutama hyvä pörö saatiin korttiinkin merkattua, joka lämmitti mukavasti aamun kierrokselta jäänyttä haikeaa mieltä lintujen bongailun suhteen. Kisan silti hävisin, tästä syytän isäni parempaa tuuria.

 

- JL

Ps. Muistakaahan kattoo The Players Championship - Tiger on iskussa taas vaihteeks