lauantai 31. toukokuuta 2014

Helatorstain Gretzkyt

Torstain vapaapäivä oli odotettu lahja kuten imuri äitienpäivänä. Mikäpä siis parempaa kuin käydä huitomassa kaksi rundia golfia. Tälläistä urotekoa en ole ennen tehnyt ja epäilinkin miten kunto kestää. Lisäksi haastavuutta kierroksille lisäsi se, että pelattavana oli kaksi täysin uutta kenttää: Mastergolfin Forest sekä Kullo Golf. Normaalit golfarit (lue varakkaat ihmiset) työntävät tälläisenä päivänä greenfee-maksuihin vajaa parisataa euroa. Allekirjoittanut, opiskelijana ja hyvänä jätkänä, selvisi alle satasella.

Keli oli täyttä kuraa. Kolohimoisten ihmisten kello kuuden aikaan aamulla vaihtamat tekstarit kuitenkin olivat luokkaa "Paska sää!" - "mua ei haittaa, haittaaks sua?" - "EI!!", ja niin kentällehän mentiin.

Päivän eka rundi siis startattiin seitsemän jälkeen Masterissa mukavassa sateessa. Sade kylläkin loppui jo neljän väylän jälkeen ja pääsi sitten ihan myös keskittymään itse golfaamiseen. Tulokseen toisaalta ei tullut positiivista muutosta.

Masterin Forest oli aivan timanttisessa kunnossa ja tuonne on pakko päästä pelaamaan uudestaankin tämän kesän aikana. Kenttä on myös miellyttävän lähellä ja mitä olen ymmärtänyt, niin lähtöaikoja löytyy, eli ei tarvitse arpoa viikkoa etukäteen kuten esim. Peuramaalla.


Masterin miljöö oli äärimmäisen viihtyisä.

Nurmessa ei myöskään ollut juuri valittamista.

Masterin Master-kentän ykkönen. Tuo kenttä sitten seuraavalla kerralla.

Tähänkin Forestin vesiesteeseen pääsin upottamaan yhden provikan.

Yksi Forestin makeimpia lähestymisiä. 


Aamuisesta scoresta selvittyäni aloin kasata itseäni päivän toiselle rundille Kullossa. Kuten Masterkin, oli Kullo todella hyvässä kunnossa. Ei jää kauheasti mietittävää, miksi kentät pitävät melko korkeita hintoja. Aivan syystä. Kullo golf omaa aika paljon korkeuseroja ja väittäisin, että itse olen juuri siinä rajamailla kunnon suhteen, että pitäisikö vaan ottaa se auto. Hengästyneenä märällä kentällä lyöminen on todella perseestä.

Kulloon mukaan lähti myös toinen Majorkomitealainen, Jere Watson ja hänen legendaarinen faijansa Iso Watson. Herrasmiesseurassa olikin mukava pelata, joskin muistuttanen, että scoreen ei jälleen kerran tullut positiivista vaikutusta.

Ykkösellä odottelua herrasmiesseurassa.

Watson työstää wedgellä

Kilometrin pituinen tiiboksi

Ihmettelin, miksi kuulat lentää oikealle metsään. aaaa, koska tähtään sinne. 

Iso Watson laittaa palloa liikkeelle

FORCEEE!!, niinkuin Didin faijalla on tapana sanoa.

Watsonin kaikki pitkät päätyivät näin. Pullosta ei paljon hörpitty.


Kaiken kaikkiaan hauska päivä kelistä ja pelin tasosta huolimatta. Hyvässä seurassa ja makeilla kentillä on kiva pelata kävi miten kävi. Näille kentille painelen ehdottomasti uudestaan.

Ainiin ja molemmat allekirjoittaneen scoret voitte päätellä otsikosta.


Aurinkoisempia päiviä,

-Kaj J. Choi

2 kommenttia:

  1. Mitkä oli kolme kovaa?

    VastaaPoista
  2. Kolme kovaa: Nurmen kunto, Odotettua parempi sää, 56' wedgen toimintavarmuus.

    VastaaPoista