lauantai 31. toukokuuta 2014

Helatorstain Gretzkyt

Torstain vapaapäivä oli odotettu lahja kuten imuri äitienpäivänä. Mikäpä siis parempaa kuin käydä huitomassa kaksi rundia golfia. Tälläistä urotekoa en ole ennen tehnyt ja epäilinkin miten kunto kestää. Lisäksi haastavuutta kierroksille lisäsi se, että pelattavana oli kaksi täysin uutta kenttää: Mastergolfin Forest sekä Kullo Golf. Normaalit golfarit (lue varakkaat ihmiset) työntävät tälläisenä päivänä greenfee-maksuihin vajaa parisataa euroa. Allekirjoittanut, opiskelijana ja hyvänä jätkänä, selvisi alle satasella.

Keli oli täyttä kuraa. Kolohimoisten ihmisten kello kuuden aikaan aamulla vaihtamat tekstarit kuitenkin olivat luokkaa "Paska sää!" - "mua ei haittaa, haittaaks sua?" - "EI!!", ja niin kentällehän mentiin.

Päivän eka rundi siis startattiin seitsemän jälkeen Masterissa mukavassa sateessa. Sade kylläkin loppui jo neljän väylän jälkeen ja pääsi sitten ihan myös keskittymään itse golfaamiseen. Tulokseen toisaalta ei tullut positiivista muutosta.

Masterin Forest oli aivan timanttisessa kunnossa ja tuonne on pakko päästä pelaamaan uudestaankin tämän kesän aikana. Kenttä on myös miellyttävän lähellä ja mitä olen ymmärtänyt, niin lähtöaikoja löytyy, eli ei tarvitse arpoa viikkoa etukäteen kuten esim. Peuramaalla.


Masterin miljöö oli äärimmäisen viihtyisä.

Nurmessa ei myöskään ollut juuri valittamista.

Masterin Master-kentän ykkönen. Tuo kenttä sitten seuraavalla kerralla.

Tähänkin Forestin vesiesteeseen pääsin upottamaan yhden provikan.

Yksi Forestin makeimpia lähestymisiä. 


Aamuisesta scoresta selvittyäni aloin kasata itseäni päivän toiselle rundille Kullossa. Kuten Masterkin, oli Kullo todella hyvässä kunnossa. Ei jää kauheasti mietittävää, miksi kentät pitävät melko korkeita hintoja. Aivan syystä. Kullo golf omaa aika paljon korkeuseroja ja väittäisin, että itse olen juuri siinä rajamailla kunnon suhteen, että pitäisikö vaan ottaa se auto. Hengästyneenä märällä kentällä lyöminen on todella perseestä.

Kulloon mukaan lähti myös toinen Majorkomitealainen, Jere Watson ja hänen legendaarinen faijansa Iso Watson. Herrasmiesseurassa olikin mukava pelata, joskin muistuttanen, että scoreen ei jälleen kerran tullut positiivista vaikutusta.

Ykkösellä odottelua herrasmiesseurassa.

Watson työstää wedgellä

Kilometrin pituinen tiiboksi

Ihmettelin, miksi kuulat lentää oikealle metsään. aaaa, koska tähtään sinne. 

Iso Watson laittaa palloa liikkeelle

FORCEEE!!, niinkuin Didin faijalla on tapana sanoa.

Watsonin kaikki pitkät päätyivät näin. Pullosta ei paljon hörpitty.


Kaiken kaikkiaan hauska päivä kelistä ja pelin tasosta huolimatta. Hyvässä seurassa ja makeilla kentillä on kiva pelata kävi miten kävi. Näille kentille painelen ehdottomasti uudestaan.

Ainiin ja molemmat allekirjoittaneen scoret voitte päätellä otsikosta.


Aurinkoisempia päiviä,

-Kaj J. Choi

torstai 29. toukokuuta 2014

Pelaajaesittely: Didier Scott



Esittelyssä: Didier Scott





HCP:  16 hujakoilla
Kotiseura: Ruukkigolf (RuG)
Aloitusvuosi: 2002
Lempimaila: Juri














 



Didier, Didi, Daippi, Örri,  Maik, Mikkojuhani, Mikko, Opa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin kuin sanonta kuuluu. Esittelyssä olevan pelimiehen henkilöllisyys on nyt lempinimien muodossa heitetty ilmoille, mutta pysähdytäänpä vielä hetkeksi. Koska kyseessä on Majorkomitean kuumaakin kuumempi  ja odotettu pelaajaesittely, täytyy juttu ensin pohjustaa kunnolla. Ilman kunnollista pohjustusta homma menee helposti reisille, eikä sellaista touhua komitean veljet katso hyvällä. Joten tästä lähtee. Kaivakaa popparit, bisset ja nenäliinat. It is on.

Tutustuin golfiin ensimmäisen kerran 90-luvun lopulla ja tulin osallistuneeksi  EGS:n green card -kurssille. (Knoppitietona heitettäköön, että komitean ainoa lapsijäsen Riku McIlroy oli tuolloin todennäköisesti tokaluokalla kertaamassa kaksoiskonsonantteja ja tavutusta). Käsittämättömän paskoista lyönneistä ja vieläkin surkeammin menneestä kirjallisesta pilkunviilauskokeesta huolimatta onnistuin raapimaan itselleni  ”vihreän kortin”, joka on osoitus kokelaan riittävistä pelitaidoista päästäkseen pelaamaan. Tai ainakin pitäisi olla. Innostukseni golfia kohtaan ei kuitenkaan kantanut kovinkaan pitkälle, mikä johtui mitä suuremmassa määrin peliseuran puutteesta. Lyönnithän olivat siinä kuuluisassa tikissä. Faijan kanssa tuli toki muutamat kierrokset sudittua, mutta siinäpä se. Bägi sisältöineen sai elää omaa elämäänsä varastossa muutaman vuoden ajan.

Homma alkoi kuitenkin oleellisesti muuttua ja rullata oikeaan suuntaan, kun yläasteelta ja rippileiriltä tutuksi tullut huumorimies ja velikulta, muuan Didier Scott, ilmoitti hankkineensa golfkamat ja aloittaneensa kovan treenaamisen maailman huipulle. Suhteellisen nopeasti aloimme kyntää Peuramaan leppoisaa par 3 –kenttää, kotoisaa Kurkia  ja tietysti sipulin kestävyyttä mittaavaa Ruukkigolfia. Allekirjoittaneella on Didierin kanssa takana lukuisia kierroksia, joiden taso ja tuloskorttien loppulukemat ovat olleet sitä kaikille tuttua vuoristorataa. Kaikesta huolimatta hauskaa on aina ollut. Nevöfoget!


Didier on pelityyliltään suoraviivainen ja aggressiivinen voimagolfari. Näiden edellä mainittujen adjektiivien puolesta puhuu draivi, joka osuessaan lentää aina käsittämättömän pitkälle. Didierin motto onkin legendaarisen John Dalyn sutkautus ”go long or go home”. Väitteen puolesta puhuu myös Southern mastersin longest drive –titteli kesältä 2012. Syynä tähän lienee toissakesäinen kuntosalitreeni, jonka tuloksena miehen hauis kasvoi ympärysmitaltaan huhujen mukaan kuukaudessa yli viisi senttiä. Päättäväinen marssiminen tiiboksiin ja ripeä pallolle asettuminen on myös Didierin yksi usein nähdyistä tavaramerkeistä. Didier antaa pallolle tulikomentoja ilman sen suurempia hieromisia.  Kun Turun oma poika Kaj ”Choikkeli” Kiertonen  on pari kertaa ehtinyt niiata polvista ja yhtä monta kertaa pilkkiä mailaa pystysuunnassa, on Didier jo lingonnut oman limppunsa ansiokkaasti muikulle, puhdistanut mailansa turpeesta ja ottanut kulauksen janojuomaa. Daipilla ei siis nokka kauaa tuhise, kun lähdetään etenemään kohti lippua. Sama pätee myös griinityöskentelyyn, jossa parilla vilkaisulla mies selvittää pahatkin breikit ennen kuin toimittaa pallon päättäväisesti kohti reikää. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt parin vuoden takainen kierros Ruukissa, jossa ryhmäämme liittynyt senioripariskunta sai ilokseen ihastella nuoren kivenlahtelaisen silmiähivelevää puttityöskentelyä. Palloa laitettiin mukiin todella kovalla prosentilla puttien keskiarvopituuksien ollessa yli 4 metriä. 

Didier on myöskin ollut aina viimeisen päälle ammattilainen, kun puhutaan onnistuneen golfkierroksen taustatekijöistä. Kuten kiekkolegenda Juhani Tamminen on moneen otteeseen jo todennut:  ”95 % valmistautuminen vastaa 50 % suoritusta”. Sama fraasi pätee kevyellä aasinsillalla myös eväisiin: Paskat eväät, paska rundi. Didierin työskentelyä seuranneena ns. ”overbet –eväät” ovat tuottaneet hirmutuloksia ja vastaavasti Pickalan ABC:ltä hankitut kälyliiton einesvalmisteet ovat usein koituneet miehen kohtaloksi. Didier mainitsee masentavimmaksi kokemukseksi kierroksen pahamaineisessa Black flightissa Pike Cape openissa sykysyllä 2013. Tarina ei kerro, johtuiko hajoaminen vaatimattomista eväistä vai kenties kyseenalaisesta peliseurasta. Se jääköön arvoitukseksi.


Didier tunnetaan herrasmiehenä niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Kentällä nähdään viimeiseen asti hyvin käyttäytyvä pelimies, joka syöksyhukin tai duffatun lähestymisen lyötyään ei turhia kitise, vaan kuittaa tilanteen pilke silmäkulmassa toteamalla  ”mennään eteenpäin”.  Viime kesän ehtoopuolella järjestetty turnee Savon sydämessä osoitti Didierin olevan mitä mainioin kisaisäntä. Puitteet olivat kaikin puolin loistokunnossa aina majoituksesta luonnonkauniiseen järvimaisemaan asti. Tapahtumakoordinaattorin innovatiivinen lahjakkuus tuli kaikille selväksi viimeistään, kun lavalle asteli erikoisissa päähineissään viikonlopun yllätysesiintyjä, Kerimäen Daft Punk.



Tämän kauden tavoiteet ovat Didierille mallia ”keep it simple”. Mies aikoo pelata alle 100 sekä nakuttaa yhden holarin. Tämä kausi on Scottille kuitenkin hieman kimurantti, sillä ainakin pari ensimmäistä Majoria jää väliin. Mies harmitteleekin poisjääntiä kesän huikeista karkeloista, mutta syy poisjäämiselle on iloinen ja odotettu, kun perheen esikoinen syntyy kesällä. Majorkomitea onnittelee porukan ensimmäistä tulevaa isää ja samalla jäsenet ilomielin ilmoittautuvat lastenhoitoavuksi. Didier Scottin osallistuminen kauden 2014 majoreihin on siis epävarmaa, muttei täysin poissuljettua. Alkukausi menee vaipanvaihdon merkeissä, mutta kauden viimeisissä koitoksissa Didierin nimi saattaa hyvinkin komeilla osallistujalistalla muiden sankareiden tavoin. Vaikka tämän kauden pokaalit jäänevät muiden korjattaviksi, nostelee Didier kuitenkin tämän kesän ehdottomasti arvokkainta Poikaa.


- Jukka Armour



J

maanantai 26. toukokuuta 2014

Keeganin avaus

Tuskallisen pitkän odottelun jälkeen pääsi myös Keeganin kausi vauhtiin. Pääsykokeisiin valmistautumisten toimittua force majeurena kosketus golfiin oli kevään lähinnä blogin ja pikaviestipalveluiden varassa muutamaa rangesessiota lukuunottamatta. Sunnuntaina loppui eläminen muiden kautta ja pääsin vihdoin tositoimiin. Alustana toimi Kurk golffin Hill + Lake yhdistelmä ja Komiteasta mukana touhusi Sergio Gardio

Pelaaminen ei omalta osaltani ollut kovin maagista, mutta lähden kauteen kuitenkin toiveikkaana. Kehitystä on tapahtunut. Syvällisen analyysin sijaan kuvakokoelma, olkaa hyvät:






Kolme kovaa: Helle,  pitkät avaukset ja iso stobe 5 minuuttiin.

- Keegan

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Esittelyssä: Riku Mcllroy

Kotiseura: Hirvihaaran Golf, M-Town

Aloittanut golfin: 2012

HCP: 28,2

Lempimaila: Pitcheri

Suosikkikenttä: Kymen Golf



"NO TERVE!!" 

"MORJES MIKÄ AVAUS!!"


Riku “Tegra” Järvelä on Komitean tuoreimpia kiinnityksiä. Mies on pelannut golfia vasta pari vuotta, mutta kehityskaari on ollut hirmuinen. Herra ei ole vielä majoreissa kärkisijoja kolkutellut, mutta eteenpäin on menty ja aina hyvässä hengessä. Tegra onkin rehellisesti sanottuna aivan timanttista peliseuraa, ei turhaa mököttelyä ja kuppi on aina puoliksi täynnä! Allekirjoittanut on onneksi päässyt nauttimaan miehen seurasta kierroksella jo useampaan otteeseen, valitettavan usein tosin pahamaineisessa Black-Flightissa...


Tämä ryhmän kuopus on viettänyt koko off-seasonin kielikylvyssä Madridin hikisen kuumassa ilmastossa ja huhujen mukaan muille lähes mahdottomat lauseet taipuvat mieheltä sulavasti kovan opiskelun tuloksena.. Mikäli haluja riittää, Mäntsälän Matadorin kolokesältä odotetaan suuria osumia! Lisäksi Rookie-tittelillä alku-uransa huiskinut Tegra luovuttaa tämän kauden alussa tulokkaan roolin ja siihen liittyvät vastuut Ramu Singhille haikein juhlamenoin. Tämähän nostaa entisestään herraan kohdistuvia odotuksia, mies eikä poika enää.



Ja huomio kaikki neidit, jos kuulette huudon: “NO MITÄS MISSEI TÄÄL ON??!”, juoskaa!



Tavoitteet kaudelle 2014: Ajurin osto, hauskanpito ja tasoitus 15 hujakoille.

Mieleenpainuvin hetki: Southern Masters 2013 Round 2. Blackflightissa Lötikän ja Keeganin kanssa, hauskin golfkierros tähän mennessä ja onnistumisiakin riitti!



Kohta mennään eteenpäin, Angel Oksanen