perjantai 31. toukokuuta 2013

RuG

Pääsin keskiviikkona kokeilemaan ensimmäistä kertaa Ruukkia. Holtittomat pelitaidot omaavalle mailasankarille kenttä oli erittäin haastava ja palloja katosi yhtä nopeasti kuin olut kierroksen jälkeen. Hankaluuksista huolimatta tämä oli ehdottomasti yksi parhaimpia kenttiä millä olen pelannut. Haluan Ruukista vielä revanssin. Pöröjahdissa suosittelee.







-Pöröjahdin Jykä

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Salo Golf

Tehtiin perjantaina päiväretki länsirannikolle Turkuun, kun Jyrki (JK) kävi naulaamassa pohjat lääkikseen pääsykokeissa. Torilla ja jokirannassa palloilun jälkeen oli aika suunnata Salo Golfiin. Netin ja kaverien puheiden perusteella odottamassa oli helppo kenttä ja tulostason oletettiin painuvan todella alas. Näin ei kuitenkaan syystä tai toisesta käynyt. Fiilis kentälle saapuessa navigaattorin temppuilun jälkeen oli varsin kaksijakoinen, keli oli mitä mainioin, mutta fengshui kentästä jätti parantamisen varaa. Ehkä pienoisena filistelijänä ja kermaperseenä vähän tuntui tulleensa toiseen maahan kuin missä oli kolouransa kasvanut.


Klubilla ei tuntunut olevan perjantaina klo 17 myyjää, eikä henkilökunnalla aivan täysin ollut tietoa missä vesipisteetkään sijaitsevat. Pettymyksen tuoma pään painuminen hartioihin saatiin kuitenkin nopeasti taltutettua parilla, todella hyvällä, Jutilaa lainaavalla lohkaisulla.

Sitten itse kierrokseen.. No sehän meni aika heikosti. En tiedä painoiko kropassa muutamat oluet Turun auringossa vai muuten vaan heikko fiilis Kallun Grillin makkaraperunoista. Ekalta tiiltä lähtiessä kentän kunto ja yleinen fiilis klubilla sai mieleen ajatuksen "tulee muuten pitkä kierros". Ajallisesti kierros kesti 4h15min, mutta lyöntejä kertyi normaalia nopeammalla tahdilla. Kentän kunto jätti toivomisen varaa, eniten ongelmia kohdattiin griineillä jotka ,ilman värikynää, olivat aivan jäätävän hitaat. Jyrki muodosti kierroksen aikana teorian, että griineillä olisi ollut jopa sotaharjoitus, teorian todenperäisyyden voi selvittää laskemalla Jyrkin opintopisteet korkeakoulussa. Noh vitsit sikseen. Pöröjahdin pojat tulevat palaamaan Salo Golfiin revanssin merkeissä aivan varmasti, kunhan kenttä täyttää vaatimukset (sisältäen Ison klubitalon, kunnon saunat, timanttiset griinit ja väylät Draivaajille). Tässä päivän kuva-ja videosatoa:





-Pöröjahdin pojat

torstai 23. toukokuuta 2013

Lovin' the Kolo again!

Tämä kirjoitus on suunnattu kaikille teille, jotka olette joskus harkinneet vaihtavanne golfmailanne onkeen ja purkilliseen matoja. Vuodesta 2010 (kun ensimmäistä kertaa pääsin lajia kokeilemaan) olen pelannut huonosti ja tuskaillut lyöntieni kanssa. Olen harjoitellut ja yrittänyt ja pelannut ja mikään ei ole toiminut. Kaikilla on ollut oma vinkkinsä ja neuvonsa mitä pitäisi tehdä ja kaikkea olen kokeillut. Peli on mennyt vain enemmän sekaisin.

Tämän kauden alusta olen alkanut harjoittelemaan, en niin kuin oppikirjat tai videot tai nettikeskustelut tai kaverit sanovat, vaan ihan fiiliksen mukaan. Otan mailasta kiinni niin kuin haluan ja huitasen miten parhaalta tuntuu. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu itsestäänselvyydeltä, että näinhän se olisi aina pitänyt tehdä. Kenties ihan alussa teinkin, mutta kun golf alkoi kiinnostamaan, niin aloin enemmän miettimään miten palloa pitäisi lyödä ja etsimään tietoa aiheesta ja ajauduin loputtomalta tuntuneeseen informaatiosuohon. Svingistä tuli mystinen ja yliluonnollinen suoritus, jossa kaikki piti olla täydellistä. Kaikilla oli asiasta oma näkemys, unohdin omani.



Olen alkanut pitkästä aikaa pelaamaan hyvällä fiiliksellä ja lopettanut turhan kikkailun. Ehkä nimenomaan juuri siksi pelasin eilen elämäni parhaimman kierroksen. Vaikka vettä satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän miltei koko kierroksen ajan, niin 18 reikää menee todellakin kuin siivillä, kun peli kulkee. En tietenkään väitä, että tästä lähtien kierrokset alkavat sujumaan kuin venäläinen baletti - jäitä hattuun tuumii Tiger Kukkonen - mutta suunta on ehdottomasti oikea. Harjoittelu kannattaa.



Olemme hetken tässä jo miettineet tuottaa Pöröjahtiin myös videoita ja tässä olisi muutama viime kierroksella (kännykällä) kuvattu. Panostamme jossain vaiheessa parempaan laatuun, mutta kokeillaan ensin näin. Tällä hetkellä videot löytyvät (youtubesta) vain linkin takaa, mutta ehkä joskus uskallamme tulla kaapista myös näiden asioiden osalta. Tulossa jossain vaiheessa kesää pidempää videota ja muuta jännittävää, pysykää mukana!






-JK

maanantai 20. toukokuuta 2013

Round of my life (so far)

Se fiilis kun kaikki menee nappiin. Ei ihan joka päiväinen fiilis ainakaan mulla. Käväsin tossa sunnuntaina pelaamassa pienehkössä kohmelossa edellisen illan riennoista, pronssipeliä vältelläkseni, Peuramaan Vanhan Peuran. Rundin jälkeen hymyilytti. Vaikka peli on kehittynyt viimeisen vuoden aikana monella osa-alueella niin score on pyörinyt jo hermoja raastavasti samoissa lyönneissä vaikka kentällä tapahtuisi sitä sun tota. Eilen kaikki oli kuitenkin toisin, kentällä ei tapahtunut sitä sun tota vaan pelikirja pysyi paketissa lähes koko kierroksen ajan muutamaa hassia lukuunottamatta ja lopputulos oli sen mukainen. Oma ennätys parini kertaheitolla seitsemällä (kyllä!) lyönnillä. Kierroksen aikana en laskenut välituloksia vaan pelasin ilman stressiä, aurinko paistoi ja varapalloja ei tarvinnut kaivaa bägistä kertaakaan. Tuntui että peli vain kulki ittekseen sen suurempia miettimisiä. Eagle toka vikalla reiälläkin jäi vain senttien päähän. 18 reiän viimeisen putin jälkee fiilis ei ollut mikään maailmaa mullistava, mutta pieni kutina oli, että saattoihan se jo apinaksi selässä tituleerattu ennätys vihdoin mennä rikki. No kyllähän se meni. 83 kortissa ja olut klubin tiskiltä sikarin kera oli ansaittu.

Todella mukavaa huomata, että jo tässä vaiheessa kautta tapahtuu näinkin suuria harppauksia, innolla odottelen mitä loppukausi tuo tullessaan. Lähimpänä mielessä siintää Heinola Open Vierumäen kentillä johon on tällä hetkellä enää 24 aamua. Laittakaa pojat kebabrullat visusti folioihin, täält tullaa.



  -JL

lauantai 18. toukokuuta 2013

Linna Golf

Eilen aamulla iPhone alkoi piristä normaaliin rasittavaan tapaan. Katsoin kelloa ja se näytti 5.30?! Mietin hetken, että mitä täällä tapahtuu jolloin tajusin tänään olevan Linna Golf-päivä. Lähdettiin aamulla aikaseen köröttelemään faijan kanssa Hämeenlinnaa kohti aikeissa käydä kesyttämässä Linna Golfin vaikeaksi, joksikin upeaksi kaavailtu kenttä. Jo klubille saavuttaessa aistin, että nyt ei ole kyseessä ihan mikä tahansa jokamies Jahtiliivi-Markun peltokenttä vaan ihan oikea Championship-tason viimesen päälle rakennettu kenttä. Challenge Touriakin oli kyseisellä kentälle kynnetty muutama vuosi takaperin.














Ei oo näkyny Laakkosella vielä tätä mallia


Ensimmäiseksi rundiksi omaan peliin sai olla ihan tyytyväinen, muutama lyönti jäi kentälle ihan vaan ekan kerran vuoksi. Ainakin keltasilta tiiltä kenttä ei ollut erityisen haastava muutamaa par viitosta lukuunottamatta. Takatiiltä pelikirja selvästi näyttää aivan erilaiselta.Tämä kuuluu ehdottomasti niihin kenttiin, jotka kannattaa käydä pelaamassa, jos vaan mahdollisuus siihen sattuu. Kenttä, palvelu ja puitteet ovat sellaisella tasolla, josta valitettavasti ei aina pääse nauttimaan.

-JL

perjantai 17. toukokuuta 2013

Rikun päivä

Jos et osaa soutaa, älä lähde vesille. Olen koko alkukauden muutellut ja modaillut lyöntiäni ja lähtenyt epätoivoisesti kiertämään kenttää. Lopputulos tuskin yllättää ketään: hukun lyönteihin. Lihasmuistissani on muutama tuhat (huonoa) lyöntiä ja kaikki hieman erilaisia, erittäin hyvä lähtökohta uuden opetteluun ja vanhan unohtamiseen. Tiedän, että pitäisi harjoitella ensin, mutta silti haluan jatkuvasti pelaamaan ja toivomaan jotain suurta ihmettä. Hassua miten mieli toimii.

Viime kierroksella oli tuttuun tapaan muutama välähdys piilevistä taidoista (mm. elämäni kenties paras draiveriavaus), mutta muutoin kierros omalta osaltani melkoista rävellystä. Älysin onneksi perua tämän iltaisen kierroksen ja menen sen sijaan rangelle treenailemaan. Parempi kaikille, erityisesti lompakolle, palloja on mennyt tällä kaudella jo useampi loota.

Sen sijaan golfin juuri aloittanut lahjakas, nuori ja nälkäinen Riku (McIlroy) jatkoi loistavia otteitaan. Koko ryhmä katseli silmät selällään kun 'Ricardo' upotti kylmähermoisesti kaksi Pöröä kierroksen aikana. Loistava suoritus! Uskon vahvasti, että tämä kaveri haastaa jo tämän kesän Majoreissa kokeneempia kilpakumppaneitaan ihan tosissaan.

Teille, jotka olette juuri aloittaneet tai kohta aloittamassa golfin suosittelen valitsemaan tarkkaan mille Green Card -kursille menette. Suosikaa pieniä ryhmiä ja kyselkää suosituksia. Eroja nimittäin löytyy ja paljon. Jos pelissä ei ole minkäänlaista ideaa, käykää pro:lla. On nimittäin erittäin vaikea oppia vanhoista tavoistaan pois, nimimerkillä kokemusta on.

Kenttä oli vanha tuttu Peuramaan Porkkala, päivän makeimmat:


Eaglea puttaamassa!! Ei uponnut.

Young Gun, Rookie Riku McIlroy


Bunkkerissa, jälleen kerran.


JVG Jare? 





-Pöröjahdin JK

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Hajoilusta

Tässä kun makoilen sängyllä masentuneena päivän huonosta golffailuista suklaa-jäätelöä masussa ja suupielissä, niin voisin huvikseen avautua noista kiukkusista kierroksista. KS kyseli kommenteissa miten sitä kasaa itsensä (kun sipuli hajoaa).



Oma pelini alkaa hajoilemaan yleensä siinä kohtaa, kun alan miettimään. Miten kädet, miten jalat, minne backswing, missä pallo, muista saatto, älä purista... Joka kierroksella on vähintään yksi väylä, jolla eväät leviävät. Siihen riittää yksi huono lyönti ja sen jälkeen lähtee päänupissa semmoinen syy-seuraus pohdintashow, että seuraava lyönti on varmasti jotain muuta mitä sen pitäisi olla.

Parasta on totta kai se, kun koko peliryhmä alkaa neuvomaan ja miettimään, miten saataisiin kaverin lyönti taas pysymään väylällä. Voihan sitä yrittää kokeilla muuttaa hieman asentoa tai otetta, mutta faktahan on se, että kierroksen aikana ei pysty opetella mitään uutta tekniikkaa, vaan pitäisi rauhottaa peli semmoiseen muotoon, että vaikka lyöntipituus kärsii (hyvin vähän!), niin pallo on kuitenkin edes kohtuullisella tontilla. Harjoitellaan sitten rangella.

Keventämällä swingiään hieman saa kontrollia takaisin peliin, itseluottamus kasvaa, fiilis kohoaa ja (toivottavasti) saa pelin jälleen oikealle kaistalle. Tuskin se hajoileva peli ainakaan sillä paranee, että alkaa lataamaan kovempaa. Ja kevyt hajoilu kuuluu totta kai lajiin, tuskin kukaan tykkää epäonnistua. Kun luottamus lyöntiin on saatu rakennettua takaisin, voi alkaa taas paukuttelemaan isoja pommeja.

Näin siis teoriassa. Todellisuus: tänään v*tutti taas niin s**tanasti kentällä kun kaikki mahdolliset ongelmat nostivat rumaa päätään. Jokainen pallo minkä kannoin mukanani makaa tällä hetkellä Peuramaan metsissä ja lammissa. Ei vaan onnistunut mikään. On erittäin turhauttavaa, kun tietää, että pystyy lyömään hyvin, mutta jostain syystä ei vaan lähde. Varsinkin kun eilen rangella lyönti oli ihan kohtuullisessa tikissä.

Tämän päiväinen kierros alkoi (omaan tasoitukseeni nähden) mukavasti: bogi ekalle, hyvä avaus tokalle ja tupla pienen chippailuhässäkän jälkeen ja sitten kolmanteen boksiin. Hyvä fiilis, tänään tehdään tulosta. Ja mitä tapahtui.  Lyön lähestulkoon ohi pallosta. Päädyn 60 astetta etuvasemmalle viereiseen metsään. Okei, no biggie, pallo takas väylälle ja peli jatkuu. Mutta... Tämä pieni moka jäi kummittelemaan päähäni ja mietin sitä edelleen kun lähestyin lippua ja chippasin ja puttasin ja puttasin ja puttasin... Loppukierroksen sitten ennen jokaista lyöntiä säädin ja käänsin ja mietin, että mites tätä mailaa nyt pideltiinkään.

Oli kuitenkin muutamia hyviä hetkiä, jolloin kaikki onnistui. Pallo päätyi kauniilla lentoradalla sinne minne pitikin ja lyönti tuntui hyvältä, helpolta. Lopetin miettimisen, kävelin pallolle ja annoin asioiden tapahtua. Keskityin, mutta en miettinyt. Tämä oli se suurin oivallus. Kun pallo on edessä, älä enää analysoi, vaan anna palaa.

Toivottavasti saitte jotain ajatuksia omaan peliinne.

-Pöröjahdin JK

torstai 9. toukokuuta 2013

Kauden avaus - Porkkala x2

Tänään vihdoin koitti mullakin se päivä, kun talven aikana katsotuista golfkisoista ja lehtien pläräilyistä pomitut vinkit pääsivät testiin. No eihän se oma peli näyttänyt ihan samalta kuin PGA tourin kaverien, mutta hyvää oli talvi kummiskin tehnyt! Kävin pelaamassa kaksi rundia tänään. Aamulla 8.20 lähdimme kaverien kanssa aamurundilla Peuramaan Porkkalalle sadetta uhmaten. Sadetta ei tullut ja peli-ilo säilyi aina väylälle nro 15 asti jolloin paketti niin sanotusti levisi (syytän märkää kenttää, joka vastusti 64-asteista Vokey Wedgeä ihan huolella). Muutama väylä päätä parsittiin kasaan tupakan, nuuskan, äitin eväsleipien ja ärräpäiden avulla. Aamurundi oli kokonaisuudessaan silti hyvä, avaukset lentelivät iloisesti ajoittain yllättävänkin pitkälle, pallo totteli mailaa muutenkin mukavasti. Tässä vähän meininkiä aamulta:


Perinteisessä mestassa...

Iltapäivärundille lähdin JK:n ja oman isäni kanssa - meininki oli sen mukaista. Pienimuotoinen isä-poika-kisailu johti pelin ajautumiseen lähes urilleen. Muutama hyvä pörö saatiin korttiinkin merkattua, joka lämmitti mukavasti aamun kierrokselta jäänyttä haikeaa mieltä lintujen bongailun suhteen. Kisan silti hävisin, tästä syytän isäni parempaa tuuria.




 
- JL

Ps. Muistakaahan kattoo The Players Championship - Tiger on iskussa taas vaihteeks

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pörö!

Tänään, Peuramaan Vanhan Peuran kultaisilla nurmilla, tehtiin Pöröjahdin ensimmäinen birdie! Voisin melkein käyttää ilmaisua 'unelma-alku', ellen olisi rikastuttanut ensimmäisen väylän vesiestettä kahdella pallolla. Seuraavalla väylällä alkoi sitten peli kulkemaan: avaus (rauta 8 muistaakseni) kauniilla lentokaarella griinin etulaitaan, hanska taskuun ja nelimetrinen putti kuppiin kolisemaan. Kyllä maistui, vaikka pöröpullona olikin koko talven bägissä muhinut puoliksi juotu Jekku.



Meikäläiselle birdiet eivät ole mikään joka kierroksen juttu, sillä tämä lintunen oli vasta toinen elämässäni. Toivottavasti niitä alkaa nyt enemmänkin näkymään. Kenties melko pian, sillä torstaina pelataan seuraavan kerran ja myös JL pääsee harjaamaan kauden ensimmäinen kierroksensa.

Peliseuraksi lähti tänään K. J. Choi ja meidän perään R. McIlroy sekä hänen frendinsä. Tarkoituksena oli pelata nelistään, mutta tasoitusrajat alkoivat paukkumaan ja jakauduimme kahteen lähtöön. Molemmat Komitean pojat onnistuivat tänään hienosti (laskemaan tasoitustaan) ja Choi paukutti elämänsä parhaan kierroksen. Pöröjahdissa onnittelee! Allekirjoittaneella peli lähti laukalle viitosväylän bunkkerissa, 6 lyöntiä (Hellou!), ja lopullinen nettotulos reilusti plussan puolella.

Oli kuitenkin kivaa. Aurinko paistoi. Draiveri toimi. Tätä lisää, kiitos. Päivän photot:









Meneekö...? Ei.




Tämän loppuasennon nimi on 'Pettynyt mies'.



-Pöröjahdin JK