maanantai 20. toukokuuta 2013

Round of my life (so far)

Se fiilis kun kaikki menee nappiin. Ei ihan joka päiväinen fiilis ainakaan mulla. Käväsin tossa sunnuntaina pelaamassa pienehkössä kohmelossa edellisen illan riennoista, pronssipeliä vältelläkseni, Peuramaan Vanhan Peuran. Rundin jälkeen hymyilytti. Vaikka peli on kehittynyt viimeisen vuoden aikana monella osa-alueella niin score on pyörinyt jo hermoja raastavasti samoissa lyönneissä vaikka kentällä tapahtuisi sitä sun tota. Eilen kaikki oli kuitenkin toisin, kentällä ei tapahtunut sitä sun tota vaan pelikirja pysyi paketissa lähes koko kierroksen ajan muutamaa hassia lukuunottamatta ja lopputulos oli sen mukainen. Oma ennätys parini kertaheitolla seitsemällä (kyllä!) lyönnillä. Kierroksen aikana en laskenut välituloksia vaan pelasin ilman stressiä, aurinko paistoi ja varapalloja ei tarvinnut kaivaa bägistä kertaakaan. Tuntui että peli vain kulki ittekseen sen suurempia miettimisiä. Eagle toka vikalla reiälläkin jäi vain senttien päähän. 18 reiän viimeisen putin jälkee fiilis ei ollut mikään maailmaa mullistava, mutta pieni kutina oli, että saattoihan se jo apinaksi selässä tituleerattu ennätys vihdoin mennä rikki. No kyllähän se meni. 83 kortissa ja olut klubin tiskiltä sikarin kera oli ansaittu.

Todella mukavaa huomata, että jo tässä vaiheessa kautta tapahtuu näinkin suuria harppauksia, innolla odottelen mitä loppukausi tuo tullessaan. Lähimpänä mielessä siintää Heinola Open Vierumäen kentillä johon on tällä hetkellä enää 24 aamua. Laittakaa pojat kebabrullat visusti folioihin, täält tullaa.



  -JL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti