Esittelyssä: Black Flight

“The angelic powers were capable of many degrees of error and failing. The absolute satanic rebellion” Moni voisi otaksua näiden mustanpuhuvien sanojen kuvaavan Keski-Maan läpeensä pahaa ruhtinasta, Sauronia, mutta lukijamme tietävät mihin Black Flight, musta surma on kykenevä.

Yksi Majorkomitean uraa uurtavimmista hetkistä tapahtui Southern Mastersissa 2013 kun Angel Oksanen, Keegan Kalaja sekä Riku McIlroy löivät itsensä sunnuntain kierroksen viimeiseen lähtöön. Toisen pelipäivän aamu sarasti raikkaana ja tarkkanenäinen pystyi haistamaan miten kukkien mesi pulppusi ulos heteestä. Toki kymmenen miehen darraheräämisestä saattoi haistaa muitakin tuoksuja. Söimme asiaankuuluvan, jo perinteeksi muodostuneen champions' breakfastin ja mietimme poikien kanssa, mitä laittaa päälle toisen rundin karkeloihin. 

Kuin sattumalta Angel, Keegan ja McIlroy pukivat mustat paidat ylleen. Myöhemmin on huomattu paitavalintojen olleen kohtalon työtä. Matkalla Kymen Golfin hyvin hoidetulle kentälle katsastelimme auton ikkunoista joogahousuisia sunnuntailenkkeilijöitä, jotka eivät näyttäneet kärsivän suuremmista meripäiväoireista. “Mukavan näköinen takamus”, huomautti Keegan pelkääjän paikalta. “Feromonikakku päältä kaunis” ajattelin, ja koetin keskittää ajatukseni kohta alkavaan mittelöön Kotkan ykkösväylää vastaan. Alkumuodollisuuksien jälkeen kierros sai alkaa. Jo ensimmäisistä lyönneistä lähtien tunnelma oli jotenkin hilpeä. Tähän ei ollut huomattavissa mitään erityistä syytä (bisset aukesivat välittömästi tiiboksin jälkeen), ennen kuin saavuimme harmaita hiuksia edellisenä päivänä aiheuttaneelle neljännelle väylälle. 

Keskustelu siirtyi niin sanottuun gangsta-rappiin, jota kuuntelemme silloin tällöin. Lainasimme biiseistä fraaseja ja käytimme niitä eri kielillä ja eri tilanteissa. Väylä oli parkolmonen ja avasimme veden yli greenille. McIlroy löysi kuulansa muutaman metrin päästä lipusta ja puttasi birdien sisään. Bägissä odottaneet jallupullot avattiin suurin elkein ja golf tuntui mahtavalta. “Feast your eyes on this!” Loput 14 väylää kulkivat samoissa merkeissä. Ei tosin tuloskortin valossa, mutta sama häilyvä tasapaino mukavan golfkierroksen ja gangstarapin lyriikoiden symbioosissa säilyi. Jostain sieltä synkästä alamaailman tupla- ja triplapareista kumpusi Black Flight, tuo harvojen ja valittujen eksklusiivinen ryhmä, jossa huonoimmatkin vitsit uppooa kuin kuuma veitsi putin-voihin. 

Sittemin on tultu paljon eteenpäin Black Flightin silloisesta muodosta. Ensimmäisen päivän jälkeen hännille jääneet kilpailijat pelaavat toisen päivän kierroksen Black Flightissa. Alkuperäisjäsenien lisäksi siellä on nähty myös uusia tulokkaita, esimerkkeinä Jukka Armour, Didier Scott sekä tällä kaudella Black Flight -neitsyyden menettänyt Sergio Gardio. Herra Gardion ansiosta musta surma sai myös asiaankuuluvan pelivarustuksen. Näin kentän muutkin sutijat tietävät ketkä ovat tulleet pelaamaan. 

Black Flight Tour Classic Lakeside Openissa 2014

"Without pain, without sacrifice, we would have nothing." Tänä kesänä Keegan Kalaja teki sen, mitä kukaan ei uskonut tapahtuvan: pelasi itsensä ulos Black Flightista. Ennenkuulumaton suoritus, joka ansaitsee arvoisensa huomion. Keegan teki historiaa. "Losing all hope is freedom." Onko tämä alku jollekin suuremmalle? Mitä tapahtuu Susiraja Championshipsin toisella kierroksella? Varmaksi voidaan sanoa ainoastaan tämä: hän, joka kerran on Black Flightia maistanut, ei sitä koskaan unohda.

Black regards,

Riku McIlroy