perjantai 25. huhtikuuta 2014

Majorkomitean sirkus Ruukki Golfissa


Varmana pääsiäisen loppumisen merkkinä voidaan yleisesti pitää vapun tuloa sekä sitä, kun satojen litrojen mämmien syönnin jälkeen Juha Miedon paska on kiinteää. Varma merkki siitä, että kesä on ovella, on polvihousuilla ja lyhythihaisella paidalla naamioitu muumio eli klubituuppari. Tällä viikolla Majorkomitea pääse esittelemään ensimmäistä kertaa kokaiinin valkoisia sääriä ja käsivarsia, joista aasialaiset näkevät unia vain villeimmissä päiväunissa. Nämä vielä kypsyydeltään raa'at kanankoivet johtivat myös yllättävään hämmennykseen ja yleiseen sekasortoon golfkentällä iäkkään pelaajan erehtyessä luulemaan sääriämme Out -paaluiksi.


Majorkomitea vaalii uusia Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisia suosituksia

 
Majorkomitean isänmaantoivoista golfkentälle suuntasivat tällä kertaa Scott, Gardio sekä Cabrera, Didier Scott'n isännöidessä kierrostamme. Otimme suunnan kohti Suomen entistä pääkaupunkia Karjaata ja tarkemmin Pohjaa. Tiedoksi niille, jotka jostain syystä ovat eläneet viimeiset vuoden kiven alla tai crack -höyryissä; Karjaa ja Pohjahan yhdistyivät yhdessä Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi tammikuussa 2009. Näin ollen kolme pellehermannia suunnisti kohti Raaseporia, Sirkus Finlandian kotikaupunkia. Taistelutantereeksi valitsimme Ruukki Golfin.
 
Ruukki Golfissa ei aamutuimaan tarvinnut oluthanoille jonotella, vaikka keli oli partiikaupa väljapaistev kuten virolainen sanoisi, eli erittäin loistava. Syöksyimme normaaliin tapaan ensin rangelle, jossa ammuimme muutamat perinteiset soketit ilmaan ja sitä mukaa sitten ygöstiille.
 
Ruukki Golfissa etu- ja takaysi poikkeavat toisistaan, mikä tekee pelaamisesta mielenkiintoisempaa. Kun tarkastelee entisen Pohjan alueen, jossa Ruukki Golf sijaitsee, pienempiä paikkakuntia antaa se osviittaa millainen on kentän maisema: Antskog, Grabbskog, Koppskog, Skrittskog, Persböle..hetkinen? Näissä maisemissa työstettiin etuysi. Kenttä oli hyvässä kunnossa griinejä lukuun ottamatta, sillä joukossa oli jokunen talvigriini.


Taukopaikalla; Gardio, Cabrera ja A-tolpat  
 
Pakollisen klubitalon terassin koeajon jälkeen siirryimme oluthöyryissä takaysille. Takaysi sijoittuu peltomaisemaan, mutta peltomaisuudesta huolimatta takaysi ei missään nimessä ole läpihuutojuttu, josta pitää huolen tuhat ja yksi vesiestettä, jotka reunustavat väyliä ja houkuttelevat palloja pusikoiden takana kuten aikoinaan Jammu Siltavuori pikkulapsia. Takaysi vietiin loppuun Majorkomitean tuuppareiden ollessa lähes tasatilanteessa. Viimeiselle väylällä saapuessamme S. "pelkkää rautaa" Gardio vei lopulta voiton avattuaan rutiininomaisesti viimeisen väylän spoonilla. 
Ruukki Golfin suhteen täysin noviisina voin todeta, että kenttä on ehdottomasti käymisen arvoinen ja toivon mukaan pääsen sinne uudestaan myös itsekin. Loppujen lopuksi kierros kaikkine mausteineen oli varsin maukas. Muutamia vähemän onnistuneita lyentejä lukuun ottamatta, kierros sujui varsin mallikkaasti Majorkomitean veljiltä. Tulokseltaan loistavat kierrokset antavat vielä odottaa itseään. Tärkeämpää olisi kuitenkin saada tasaisuutta sekä karsittua huonot lyönnit..no shied Sherlock! Not poo either Watson. Lääke tähän on kuitenkin hyvin yksinkertainen, kuten 2000 -luvun Shakespeare Eevil Stöö on maininnut: "älä duuna mitää paskaa, ni ei tuu mitää paskaa."


 
Didier Scott, 185 cm pelkkää hymyä

 


Kolme kovaa: Loistava terde, rusketusraidat, Cabreran draivi forelle par 4:lla


Vaatimattomasti,
S. Gardio

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti